Oon tuossa blogeja iltaisin lueskellut ja huomannut yhden asian..
Aika monessa on esitelty dymon tuotoksia.
Miehelle vähän vikkasin et semmoin olis aika kiva vekotin. No ei aikaakaan kun Ainon kanssa suunnattiin ohlssonille ja sieltäpä se suuri rakkaus löytyi, dymo.
Pakkohan sitä oli heti kokeilla
ja olisin voinut kokeilla vielä enemmän, mutta täytyy hiukan rauhoitella tuota tahtia.
Mies ilmoitti jo ettei ole yhtään innoissaan tuosta uudesta rakkaastani, pelkää että laitan vessan pyyhkeillekkin nimilaput :D
Ei, en semmoista tee.
Ainon ja Joonan valokuvaan halusin tekstin ja sitä hiukan pohdin..
tai oikeestaan tovin, ellen toisenkin.
Nyt tykkään siitä vielä enemmän, taulustani <3
Nyt on etsinnässä mausteille uudet purkit ja pääsee rakas vekottimeni työn touhuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti